Lisää autoja rassaavia tyttöjä lastenkirjoihin!


Kirjoitin elokuussa aiheesta Et voi olla sitä mitä et näe ja sivusin siinä lastenkirjallisuutta, jonka kuvaston koen välillä ärsyttävän sukupuolittuneeksi. Ainakin mitä tulee kaikista pienimmille lukijoille suunnattuihin kirjoihin. Sukupuoli kerrotaan lukijalle usein täysin tarpeettomasti ja kaikista kuluneimpien stereotypioiden kautta: pojilla on siniset vaatteet, lyhyt tukka ja työkalut, tytöillä punaiset vaatteet, pitkä tukka ja nukke. Eläinhahmotkin saatetaan sukupuolittaa samalla tavalla. Kirjoitin siitä, miten 1,5-vuotias tyttäremme oli todella kiinnostunut autoista ja moottoripyöristä ja miten hänen lempikirjoissaan seikkailivat lähinnä Paulit, Matit ja Nikot. 

Hän rakastaa edelleen autoja ja moottoripyöriä ja tällä kertaa kirjastosta tarttui matkaan ilahduttavan erilainen Ruuhkaa autokorjaamolla (2016). Tämä Emelie Andrenin kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama kirja kuvaa yhtä kiireistä päivää autokorjaamossa. Korjaamoa hoitavat Armi, Akseli ja Alpo. Kyllä vain, naisoletettu renkaiden, öljyjen ja varaosien keskellä! Armi lienee jopa paikan pätevin mekaanikko, sillä hän hoitaa myöhemmin kirjassa korjaamon vaikeimman työtehtävän varsin mallikkaasti. 

Korjaamon työntekijät istahtavat alas juomaan kahvia ja Alpo on leiponut kakun. Kyllä vain, miesoletettu mekaanikon haalarissaan ja lippis päässään kantaa pöytään leipomansa kermakakun! 
Eikä tässä vielä kaikki. Tarinan aikana käy ilmi, että kaupungin autotie vaatii parantamista ja apuun hälytetään Elviira. Ilmeisesti Elviira omistaa hyvämaineisen yrityksen, joka hoitaa tietyöt, ja hän tulee työntekijöineen päällystämään tien asfaltilla. 


Moni saattaa nyt ajatella, että on aika älytöntä nostaa tällaisia hahmoja esiin, ikään kuin poikkeuksellisina ilmiöinä. Kyllähän miehet leipovat ja naisia löytyy autoalalta, mitä näistä vouhottamaan. Oma havaintoni on kuitenkin se, että olen autoista kiinnostuneen lapseni kanssa kolunnut jo melkoisen kattauksen alan lastenkirjallisuutta ja Ruuhkaa autokorjaamolla on ensimmäinen kirja, jossa stereotyyppisiä sukupuolirooleja on murrettu. Olen satavarma, että tämä on kirjan tekijöiltä myös tietoinen ratkaisu – joka omalta osaltaan kertoo yhä olemassa olevista lokeroista, joita pitää aktiivisesti avata ja purkaa. 

Mitä väliä tällä sitten on? Ne ovat vain kirjoja. 

Sillä on siinä mielessä merkitystä, että kirjat, kuten kaikki kulttuuri, voivat joko toistaa tai rikkoa niitä odotuksia ja rooleja, joita ihmisiin kohdistetaan oman sukupuolensa tähden. Tiesitkö, että Suomessa esimerkiksi terveydenhoitajista ja perhepäivähoitajista jopa 99% on naisia? Maatalous- ja teollisuuskoneasentajista ja –korjaajista 98% on miehiä. Koulutustilastoja tarkastelemalla selviää, että esimerkiksi vanhus- ja vammaistyön opiskelijoista 94% ja varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksessa 92% on naisia. Miesenemmistöisiä aloja ovat esimerkiksi elektroniikka ja automatiikka (miehiä 96%), mekaniikka ja metalliala (94%) ja moottoriajoneuvo-, lentokone- ja laivatekniikka (92%) (Alle viidennes opiskelijoista opinnoissa joissa tasaisesti naisia ja miehiä - koulutusalojen eriytyminen jatkuu). Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana alojen sukupuolen mukainen eriytyminen on lieventynyt vain vähän. Työkalut viittaavat poikaan ja nukke tyttöön, vai miten se meni? 

Alojen ja ammattien eriytyminen sukupuolen mukaan on ongelmallista monesta syystä: se rajoittaa yksilöiden mahdollisuuksia nähdä itsensä missä vain ammatissa, se jähmettää työmarkkinoita, ylläpitää sukupuolten välistä palkka- ja eläke-eroa, eikä edistä työpaikkojen monimuotoisuutta.

Sanotaan, että kirjat voivat muuttaa maailmaa. Kaikkia rakenteita niillä ei toki voida murtaa, mutta vetoan; lastenkirjoihin lisää leipovia ja hoivaavia Alpoja ja raskaita tietöitä hoitavia Elviiroja!

Lähetä kommentti

Designed by FlexyCreatives