5.11.2018

Maanantain moite: Herkuttelu


Maanantain morkkis.

Kyllä te tiedätte. Morkkiksen, moraalisen krapulan, synnyttää jokin sellainen teko, joka hävettää tekijäänsä jälkikäteen. Usein morkkis saattaa vaivata nimenomaan maanantaisin, koska monilla vapaa-ajanvietto ja juhlat ajoittuvat viikonloppuihin. Tällaiset riennot sisältävät usein sellaisia elementtejä (esimerkiksi alkoholi ja sosiaaliset tilanteet), joiden myötä ihminen tulee mokanneeksi helpommin - ainakin omasta mielestään. Itse kärsin morkkiksesta usein juuri jonkin tietyn ajanjakson taitekohdassa; oli se sitten alkava viikko, kuunvaihde tai uusi vuosi. Tällaisiin lehden kääntöihin kulminoituu se ajatus, että jokin itseään hävettävä asia saa jäädä lopullisesti historiaan ja nyt mennään lujaa parempaa elämää kohti! Mutta yhtä lailla morkkis voi vallata vaikka keskellä viikkoa ja syntyä ikään kuin puolivahingossa jonkin yksittäisen teon seurauksena.

Morkkis ja itsensä morkkaaminen tapahtuu rankimmin oman pään sisällä. Kaverille tai tuttavalle saattaa kyllä mainita asiasta, mutta usein tällaiset heitot ovat luonteeltaan varsin kepeitä. Varsinaisen häpeän kanssa ihminen painii yksin. Juuri tästä syystä haluan aloittaa tämän uuden juttusarjan, Maanantain moite, jossa viikottain pilkon palasiksi jonkin yleisesti morkkista aiheuttavan teon tai tottumuksen, joiden tähden ihminen saattaa moittia itseään. Jos jotakin tähän maailmaan tarvitaan nimittäin lisää, niin armollisuutta ja lempeyttä. Ensimmäisenä vuorossa on herkuttelu!

Pitikin taas! Oli se sitten lauantai-illan karkkipussi tai torstaiaamun suklaalevy. Herkuttelu, nimenomaan sokerinen sellainen, saattaa monella aikaansaada morkkiksen. Tiesitkö, että ihminen on todennäköisesti ainoa laji, joka syö nimenomaan herkutellakseen tai hakeakseen syömisestä lohtua? Sokerin syöminen tuottaa kehossa välittömästi hyvän olon, sillä sokeri vähentää niin fyysisen, kuin psyykkisen kivun tuntemuksia. Tällainen superärsyke vaikuttaa nopeasti aivojen mielihyvä- ja palkkiojärjestelmiin. Sokeri lisää kehossa dopamiinin tuotantoa, joka on mielihyvähormoni ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Niin ylensyömisen, kuin huumeriippuvuuden, taustalta on löydetty samankaltaisia dopamiinintuotantoon liittyviä mekanismeja, jotka osin selittävät riippuvuuden syntymistä. Tykkäätkö siis sokerisista herkuista ja "sorrut" niihin usein? Ei hätää, sille on olemassa fysiologiset syynsä!


Entäpä se morkkis sitten? Miksi herkuttelu synnyttää häpeää? Ajattelen, että se liittyy ennen kaikkea sosiaalisen kontrollin ylläpitämään normiin sellaisesta ihannetyypistä, joka kykenee joko kieltäytymään sokerista kokonaan (ja näyttää mielestämme ulkoisesti tästä syystä hyvältä) tai syö sokeria harvoin ja hallitusti (ja näyttää mielestämme ulkoisesti tästä syystä hyvältä). Aikaamme leimaa se, että sisäisen hyvinvoinnin tulee näkyä kilometrien päähän. Sisäisesti hyvinvoiva ihminen on henkisesti treenattu ja mieleltään luja, joka tekee vain sellaisia valintoja, jotka muokkaavat hänen kehostaankin samalla tapaa hyvinvoivan. elinvoimaisen ja treenatun näköisen. En väitä, että tässä sinänsä olisi mitään väärää. Ongelmaksi se muodostuu lähinnä silloin, kuin tämä hyvinvointi kytkeytyy salakavalasti siihen kulttuuriseen kuvastoon, joka esittää ihmisen ja kehon vain tietyllä tavalla. Tätä kuvastoa sitten yksittäiset ihmiset pyrkivät toistamaan, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, ja osa "onnistuu", osa ei.

Kun minulla on morkkis herkuttelusta, kuten tänään on, ajattelen tuota ihannetyyppiä. Soimaan itseäni siitä, että en koskaan onnistu olemaan sellainen ihminen, joka nauttii satunnaisesti muutaman palan tummaa suklaata kahvin kanssa ja housut eivät kiristä missään asennossa. En ole hän! Syön karkkia joka viikonloppu, enkä aina edes niin hallitusti. Sellainen olen, enkä varmaan muuksi tästä muutu.


Mikä auttaa morkkikseen? Itselläni ainakin pyrkimys hahmottaa asioiden todelliset mittasuhteet, vaikka häpeän tunne onnistuukin usein vääristämään tätä varsin kiitettävästi. Paras nyrkkisääntö, johon olen törmännyt, on syömisen 80/20 -periaate. Jos viikon ruokailu koostuu 80 prosenttisesti tasapainoisesti koostetusta ja terveellisestä kotiruuasta, ei 20 prosentin heikompilaatuinen ruoka hetkauta kenenkään terveyttä. Varsinkaan, jos se vapauttaa ihmisen hänen itse itselleen laatimistaan kielloista. Jos tämän lisäksi vielä onnistuu nukkumaan hyvin ja harrastamaan liikuntaa, niin se on todellista hyvinvointia. Sisäisesti hyvinvoiva ihminen ei kanna häpeää tai suorituspaineita sisällään, eikä punnitse jokaista suupalaansa, vaan viihtyy itsensä ja kehonsa muotojen kanssa.

Sokerista löytyy googlettamalla kaikenlaista hurjaa tutkimustietoa. Sokeri tuhoaa aivoja! Arvatkaa, mikä muu tuhoaa aivoja? Stressi.

P.s. Pakonomainen syöminen on asia erikseen. Ahmintahäiriölle (binge eating disorder) on tyypillistä toistuvat, kohtauksenomaiset syömissessiot, joiden aikana syödään nopeasti paljon. Kohtauksille on ominaista hallinnan menettämisen tunne, eli syömistä ei pysty keskeyttämään. Ahmintahäiriö aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta ja on ennen kaikkea mielen sairaus. Jos tällainen kuulostaa tutulta, rohkaisen ottamaan yhteyttä esimerkiksi Syömishäiriöliittoon. Syömishäiriötä sairastaville ja heidän läheisilleen tarkoitettu tukipuhelin päivystää maanantaisin klo 9-15 välillä numerossa 02 251 9207. SYLI:n chat päivystää torstai-iltaisin klo 18-19.30. Lisätietoa: Syömishäiriöliitto. Voimia!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti