Yksikin pikavippi on liikaa


Kuka tahansa voi velkaantua. Eikä tarvitse olla erityisen piittaamaton tai typerä ihminen hakeakseen lainoista pahinta: pikavippiä. Itse olen sortunut vippeihin monta kertaa. Nimenomaan sortunut, koska pikavipit ovat kuin onneton ryyppyputki tai viheliäinen vatsatauti; niissä ei ole mitään hyvää.

Pikavippi ilmaiseksi! 100-2000 euroa tilillesi 15 minuutissa! Takaisinmaksu joustavasti. Hae nyt!   

Oma ajatuskulku on ainakin mennyt niin, että minäpä nostan vain tuon satasen ja maksan sen heti ensi kuussa pois. Mutta korkojen (erittäin kovien sellaisten!) kanssa voikin käydä niin, että takaisinmaksu ei onnistukaan. Etenkin jos tulot ovat pienet, epäsäännölliset tai ilmaantuu äkillisiä menoja. Ratkaisu ongelmaan on uusi vippi, vähän isompi tällä kertaa, että saa takaisinmaksun hoidettua ja jää itselleenkin jotain käteen. Muutaman kuukauden päästä velkamäärä onkin jo monta sataa euroa. Oma vippikierteeni päättyi aikanaan siihen, että velkaa oli jo lähemmäs tuhat euroa jolloin pakotin itseni kertomaan asiasta vaimolleni. Maksoimme vipit yhdessä pois ja lupasin, että pysyn pikavipeistä erossa. Olen lupaukseni onneksi pitänyt. 

Ystäväni velkaantui pahemmin. Hän nosti parikymppisenä ensimmäisen vippinsä rahoittaakseen sillä yhden baari-illan. Tein itsekin aikanaan samaa ja ymmärrän tällaisen rahan tarpeen täysin. Onko tässä maailmassa nimittäin suurempaa painetta kuin sosiaalinen paine? Ystävälläni oli vipin suhteen sama ajatuskulku kuin minulla; maksan sen seuraavasta palkasta pois. Mutta työt loppuivatkin ja kierre oli valmis; velka piti maksaa ja uloskin piti päästä.

- Yhtäkkiä velkaa alkoi vaan olee niin paljon, että olin vaan että antaa olla ja vitut.  Ihan sama. Nostin vippejä eri firmoista, kaikista mistä sain. Kohta oli muovikassillinen laskuja.

Vippikierre päättyi ystävälläni siihen, että hän menetti luottotietonsa. Vuodessa velkaa oli kertynyt 40 000 euroa. Koko tämän ajan ja velkaneuvontaan hakeutumisen jälkeenkin hän piti asian lähipiiriltään salassa. Vippien ottamiseen ja velkaantumiseen liittyy valtava häpeä, tunnistan sen itsekin. Mistä se johtuu?

- Varmaan ainakin siitä, että mitään ei oo jäänyt käteen. Kauhee määrä rahaa tullut käytettyä ihan turhiin asioihin, niinku juomiseen.  

Luottotietojen menettämisen jälkeen nykyään työssäkäyvä ystäväni on tehnyt valtavan työn saadakseen taloutensa kuntoon. Useamman vuoden ajan jokaisesta palkasta on lähtenyt puolet suoraan perintään ja velka on pian maksettu kokonaan pois. Maksuhäiriömerkintä, joka on vaikeuttanut niin asunnon kuin vakuutuksen saamista, poistuu myös pian rekisteristä. Pelottaako häntä uuteen vippikierteeseen sortuminen?

- Tottakai. Vaikka oon päättänyt, että en koskaan enää. Mut aion pyytää myös omaehtoista luottokieltoa niin mulle ei voida myöntääkään mitään. Suosittelen sellaista kyl jokaiselle josta tuntuu, että homma on karkaamassa käsistä. 

Velkaneuvontaa hakee nyt ennätysmäärä ihmisiä. Maksutonta neuvontaa antava Takuusäätiö sai pelkästään elo-syyskuun aikana 10 000 yhteydenottoa - se on käsittämätön määrä. Velkaantuneilla on yhä suuremmat velat; keskimääräinen velkamäärä on nyt 34 350 euroa, kun se vuonna 2013 oli 22 800. Yksi syy velkamäärän nousulle on mahdollisuus yhdistää lainoja ja maksaa ne pois isommalla pikalainalla. Näin velkaantunut välttää ehkä maksuhäiriömerkinnän, mutta tulee samalla ajautuneeksi yhä pahempaan ahdinkoon; uudella lainalla onkin 10-20 vuoden takaisinmaksuaika ja oma maksukyky on tullut yliarvioitua.

Jos tarvitset rahaa, älä edes harkitse pikavippiä. Lainaa kaverilta, myy jotakin ja ennen kaikkea puhu rahavaikeuksistasi rehellisesti jollekin läheiselle tai ammatti-ihmiselle. Velkakierre ei tee kenestäkään huonoa ihmistä. Oli velkasi pieni, iso tai järjettömän iso niin kaikesta voi selvitä. 

Lähetä kommentti

Designed by FlexyCreatives