13.7.2018

Sukista asiaa




Pariskunta istahti sohvalle.

- Äiti soitti. Se oli lastenvaateliikkeessä ja kysyi, että tarviiks jotain. Mä sanoin sukkia.
- Ai millaisia sukkia?
- Isompia. Eikös sillä oo käynyt pieneks ne jotkut sukat.
- Millä tavalla isompia? Mikä koko?
- Enhän mä kokoja muista. Käskin äitiä kysymään myyjältä.
- Mistä se myyjä sen koon tietää?
- No kai nyt jos sanoo, että 1,5-vuotiaan jalka.
- Kiva jos ne onkin liian pienet. Tai ihan yli-isot.
- NO TULEE MITÄ TULEE! Ei olis pitänyt sanoa mitään. *suuttuu*

Ketkä kaksi tässä käyvät keskustelua? Satuitko sukupuolittamaan kyseiset keskustelijat? Oliko lapsensa jalan koosta tietämätön mies, sukista enemmän tietävä nainen? Tyypillisimmillään ehkä juuri näin, ainakin mitä tulee vuoden 2017 tasa-arvobarometriin ja sen tuloksiin. Sen mukaan naiset hoitavat edelleen lapsia ja heidän asioitaan miehiä useammin, vaikka jaettu vastuu on myös yleistynyt. Jopa 75 prosenttia naisvastaajista koki, että heillä on kaikissa asioissa myös riittävästi valtaa mitä tulee perheen sisäiseen päätöksentekoon. Miehistä vain hieman yli puolet (56%) koki samoin ja reilu kolmannes (36%) ilmoitti, että heillä on valtaa useimmissa, mutta ei läheskään kaikissa, asioissa. Naiset kokivat selvästi useammin olevansa liikaa vastuussa kotitöistä, kun taas valtaosa miehistä (79%) ei kokenut lainkaan liikaa vastuuta. Näyttääkin siltä, että usemmissa perheellisissä kotitalouksissa naiset sekä päättävät asioista, että kokevat samalla olevansa liikaa vastuussa.

Itseäni kiinnostaa tietysti se, että kuinka paljon vastuun jakautumista kodeissa määrittävät sukupuoliroolit ja kuinka paljon muut tekijät. Ylläolevan sukkakeskustelun kävimme nimittäin minä ja vaimoni kuluneella viikolla. Allekirjoittanut tilasi äidiltään hieman uhkarohkeasti kyseiset sukat, sillä vaimoni yleensä päättää meillä näistä asioista. Meistä kahdesta hänellä on ehdottomasti enemmän kiinnostusta, näkemystä ja kykyä hallita seuraavia elämän osa-alueita: kodin sisustus, vaatetus, ruuanlaitto ja lapsemme muuttuvat tarpeet. Toki pyrin auttamaan häntä kaikessa missä voin, mutta usein se vaatii hieman pinnistelyä. En nimittäin automaattisesti havainnoi tai muista esimerkiksi kukkia ja niiden kastelua, verhojen vaihtamista, ruokalistan suunnittelua tai lapsemme vaatekokoa. En osaa ennakoida ja suunnitella lapsemme tulevia tarpeita, mutta vaimoni ajattelee jo tulevan syksyn saappaita, kuravaatteita ja välikausihaalareita. Miksi hän muistaa ajatella näitä ja minä en?

Jos tarkastellaan yleisellä tasolla kotitöitä ja naisten niistä kantamaa suurempaa vastuuta niin merkittävä tekijä piilee opituissa asenteissa ja tavoissa. Susanna Luukinen tutki sosiaalitieteiden kandidaatintutkielmassaan syitä sille miksi suomalaisnaiset tekevät enemmän kotitöitä kuin miehet ja päätyi johtopäätöksissään toteamaan, että kotitöistä suoriutuminen tuottaa naiselle enemmän arvoa kuin miehelle. Naiset ovat myös taitavampia koordinoimaan ja ottamaan vastuuta kotitöistä, koska heitä on siihen pienestä pitäen opetettu - toisin kuin useimpia poikia ja miehiä. Myös rakenteelliset seikat, perhevapaat ja sosioekonominen asema, vaikuttavat kotitöiden jakautumiseen. Lapsen syntymä tekee pariskunnan kotityönjaosta yleensä heterotapaisempaa (erilliset naisten ja miesten työt) ja perheen ja työn yhdistäminen nähdään enemmän naisten ongelmana, eikä yhteiskunnallisena sellaisena. Sosioekonomisen aseman noustessa naisten kotityötaakka yleensä kevenee ja miesten kasvaa. Tosin vaikka erot kotitöiden määrässä tasoittuisivatkin puolisoiden välillä, niin tästä huolimatta kaikki työssäkäyvät naiset tekevät tutkimusten mukaan keskimäärin aina enemmän kotitöitä kuin työssäkäyvät miehet.




Entäpä meidän perhe? Miten vaimoni kantama suurempi vastuu on selitettävissä, kerta puolisona on toinen nainen - minä? Meidän molempien kohdalla syy on ainakin osittain juuri eri tavalla opituissa asenteissa ja tavoissa. Vaimoni on pienestä pitäen osallistunut kotitöihin ja häneltä on vaadittu tiettyjä askareita aina ikätason mukaisesti. Minulta ei lapsuudenkodissani vaadittu juuri mitään, en muista koskaan esimerkiksi imuroineeni tai pesseeni pyykkiä. Vaimoni oppi kantamaan vastuuta, minä en. Ja tähän vastuuseen kytkeytyy toinenkin seikka, valta. Parisuhteiden ja perheiden sisäiseen dynamiikkaan liittyy aina valta ja vallan jakaminen; kuka tekee, mitä tekee, milloin, millä tavalla ja miksi. Koska vaimooni on syvemmin juurtunut vastuunotto, on selvää, että hänellä on automaattisesti myös enemmän valtaa kaikissa perheemme asioissa. Itse arvioisin, että minulla on useimmissa asioissa valtaa, mutta ei läheskään kaikissa. Esimerkiksi juuri sukkien suhteen.

Suutuin sukkakeskustelun päätteeksi. Sillä hetkellä tuntui kauhean tärkeältä tietää asioista ja saada päättää niistä, mutta rauhoituttuani tajusin, että en oikeasti edes ole näistä välttämättömistä kotitöistä järin kiinnostunut. Jos olisin, niin lapseni jalankoko olisi jäänyt mieleeni, sillä vaimoni on maininnut siitä minulle useamman kerran. Vai onko todellinen syy tähän osallistumattomuuteeni se, että en yksinkertaisesti jaksa nähdä vaivaa, sillä en kuitenkaan saa päättää asioista ja/tai päätökseni menevät toisen mielestä täysin metsään?

Toteutin pikaisen kyselyn 13 (äiti)tuttavalleni ja kysyin, että kuka heidän perheessään ostaa lasten sukat; äiti, isä vai sekä että. Heistä kahdeksan ilmoitti ostavansa sukat itse, kolme kertoi jakavansa vastuun sukkien hankinnasta ja kaksi perhettä oli tähän asti saanut sukat aina muualta (=lahjaksi). Yhtäkään isää ei ilmoitettu itsenäiseksi sukkavastaavaksi.

Vastuun ja vallan jakautuminen suhteessa kotitöihin ja lastenhoitoon ei selity biologisilla eroilla, olemme siitä vaimoni kanssa elävä esimerkki! Piileekö homman juju siis kotikasvatuksessa? Jos nuorille miehenaluille iskettäisiin enemmän pyykkikoria ja imurinvartta käteen niin tuottaisiko se tulevaisuudessa tasa-arvoisempaa perhe-elämää?

0 kommenttia:

Lähetä kommentti