7.6.2018

Kristitty haluaa homolle pelkkää hyvää


Pori Jazzin toimitusjohtajaksi nimetty Aki Ruotsala ei päässyt edes aloittamaan uudessa tehtävässään ennen kuin hänen työsuhteensa jo purettiin. Syynä tähän oli Ruotsalan homoseksuaalisuudesta esittämät kommentit, joissa oli kaikuja karismaattisesta kristillisyydestä. Eniten tuohtumusta herätti Ruotsalan näkemys homoudesta taipumuksena, eikä esimerkiksi synnynnäisenä ominaisuutena: 

"En halua erotella ihmisiä. Minulla on ollut sellainen ajatus, että homoja ei ole olemassa, on vain homoutta. En halua ottaa kysymykseen kantaa, kun en ole teologi."
Satakunnan Kansa

Kohun käynnistyttyä Ruotsala vaati ensin oikaisua hänestä esitettyihin väitteisiin ja työsuhteen tultua puretuksi kommentoi hän tuntojaan muun muassa näin: 

"Minulle jokainen ihminen on yhtä tärkeä ja yhtä arvokas. Ajatus siitä, että sanani olisivat satuttaneet ketään, on sietämätön. Olen ihmisen, lähimmäisen puolella."
Ruotsala Facebookissa

Ruotsalan ihmiskäsitys ja kohun tuottama tuska on hänelle varmasti täyttä totta. Väitän, että nykyään yhä useampi perinteisiä arvoja vaaliva kristitty ei näe homoutta järin erikoisena asiana. Homojen demonisointi on jopa epätrendikästä. Kaikkia lähimmäisiä yritetään kohdella yhtä kunnioittavasti ja rakastaen, eivätkä homot ole tässä mikään poikkeus. Välillä tuntuu siltä, että tämä tuppaa unohtumaan julkisessa ryöpytyksessä; kristittyjen rakkauspuhe nähdään epäuskottavana ja itsensä korottamisena, vaikka monien kohdalla se ei sitä ole. 


Kuva: Pixabay

Perustavanlaatuinen kuilu ihmisten välille syntyy kuitenkin sen suhteen millaisena kukin näkee ihmisen seksuaalisuuden. Jokaisen pään sisältä löytyy ikään kuin renkaat, kuin halkaistun puun sisältämät vuosirenkaat, jonka keskiössä on ihmisen oma normaali ja yleinen. Yksilöllistä on se, kuinka lähelle tai kauas kukin asettaa omasta normaalistaan seksuaalisuuden monimuotoisuuden eri ilmentymät. Yksilöllistä on myös se, näkeekö oman tai muiden liikkumisen renkaasta toiseen kuinka tavallisena tai epätavallisena. 

Nykytietämyksen valossa ihmisen seksuaalisuus muuttuu läpi elämän. Ihmistä voi miellyttää eri asiat ja mahdollisesti myös toinen tai sama sukupuoli eri elämänvaiheissa. Moni ei kuitenkaan koe tai halua kokea asiaa näin vaan seksuaalisuutta pyritään rajaamaan ja hallitsemaan eri tavoin. Tähän perustuu myös ajatus eheytymisestä, johon voi törmätä tietyissä kristillisissä piireissä (Suomessa eheytymiseen liittyviä kursseja ja seminaareja järjestää esimerkiksi Elävät vedet ry). Siinä heteroseksuaalisuus asettuu renkaiden keskiöön ja hyvin kauas kaikki muu. Heteroseksuaalisuus on monen mielestä se luonnollisin ja toivottavin seksuaalisuuden muoto; tästä syystä moni kristitty hyvää hyvyyttään, lähimmäistään aidosti rakastaen, toivoo tälle mahdollisuutta olla, pysyä ja/tai palata heteroseksuaalisuuteen.  

Eheytymisen puolestapuhujat saavat asialleen vahvistusta sellaisten ihmisten kokemuksista, jotka ovat eheytymisessä niin sanotusti "onnistuneet". Ruotsalaa jälleen lainatakseni:

"Jos ihminen itse näin kertoo, niin ihminen pystyy itse määrittelemään identiteettinsä. En minä voi sitä kyseenalaistaa. Mielipiteenvapaus on tärkeää niille, jotka kokevat olevansa homoseksuaaleja sekä heille, jotka kokevat muuttuneensa siitä."
Satakunnan Kansa

Muutos on kaikille mahdollinen, totta kai. Kuten edellä totesin, jokaisen seksuaalisuudessa on liikkumavaraa. Ihminen, joka kokee olleensa homoseksuaali ja muuttuneensa heteroseksuaaliksi, tuntee mitä ilmeisimmin vetoa molempiin sukupuoliin ja siinä se. Yhteiskunnan ja yhteisön asettamat normit määrittelevät sen miten vapaaksi ihminen tässä asiassa tuntee itsensä. Satakunnan Kansan haastattelussa Ruotsala kommentoi, että monelle homoseksuaalisuus saattaa olla kriisi ja kipuilun aihe. Kriisin aikaansaa kuitenkin aina yhteisö, ei seksuaalisuus itsessään. 

Jos joku on ensin ihastunut samaa sukupuolta olevaan ja tämän jälkeen vaikka perustanut perheen eri sukupuolta olevan kanssa, on se varmasti tasapuolisesti kaikkien mielestä hieno juttu - kunhan tehdyt valinnat ovat tapahtuneet vapaasta tahdosta ja omiin, aitoihin mieltymyksiin pohjautuen. Jos valintoihin on liittynyt painostusta, oli se kuinka rakkaudellista tahansa, niin se on yksiselitteisesti väärin. 

Mieleeni nousee näissä tapauksissa aina sellaiset karismaattiset liikkeet, kuin Nokia Missio ja Uskon Sana, joiden molemmat johtohahmot aikanaan määrittelivät puheissaan tiukasti seksuaalisuutta - ja jäivät sitten kumpikin tahoillaan kiinni suhteesta samaa sukupuolta olevan kanssa. Se tekee minut niin pohjattoman surulliseksi. Seksuaalisuuden kontrolloiminen vastaa ilmiönä samaa kuin avioeron kieltäminen ihmiseltä, jonka parisuhteessa esiintyy väkivaltaa. Ihminen ajetaan häkkiin ja annetaan ymmärtää, että vaihtoehtoja ei ole. Lopputulos voi olla tuhoisa.

Pori Jazzin hallitus toimi Aki Ruotsalan asiassa nopeasti ja mielestäni täysin oikein. Kuten edellä totesin, niin näen Ruotsalan kommentoineen homoseksuaalisuutta täysin vilpittömästi ja omista lähtökohdistaan käsin kunnioittavasti. On kuitenkin tärkeää, että yritykset ja julkiset instituutiot tekevät omat linjanvetonsa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden, monimuotoisuuden ja syrjimättömyyden pohjalta. Ihmiset, ja etenkin nuoret, tarvitsevat kyllä muutospuhetta - mutta vapauttavaa sellaista.   

0 kommenttia:

Lähetä kommentti