Tapaus Oivariini

Kuulin jokin aika sitten radiossa käsitteen tippaleipäaivot, jolla viitattiin naisten tapaan ajatella. Se nähdään usein vastakkaisena miesten putkiaivoille, jotka lähestyvät asioita jotenkin suoraviivaisemmin. Kuulin tippaleipäaivoista ensimmäistä kertaa juuri vapun alla ja ajattelin jonkun vain keksineen "hauskan" käsitteen serpentiinit kaulassa, mutta ilmeisesti kyseessä on ihan vakiintunut termi. Urbaanin sanakirjan mukaan:

"Miehillä putkiaivot (keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan; kykenemättömyys useiden asioiden samanaikaisesti huomioon ottamiseen), naisilla tippaleipäaivot (kyky ajatella ja ottaa huomioon monia asioita yhtä aikaa; kykenemättömyys yhden asian perusteelliseen ja loppuunvietyyn ymmärtämiseen."

Mitä aivoihin tulee, niin naisten ja miesten aivojen välillä on tosiaan havaittu eroja. Miehillä on keskimäärin isommat aivot kuin naisilla ja naisten aivokuori taas on paksumpi kuin miesten. Aivojen koolla on jonkinlainen yhteys muistiin, oppimiseen, päätöksentekoon ja tunteiden käsittelyyn. Aivokuoressa taas tapahtuu tietoisuuteen, kieleen, muistiin ja havaitsemiseen liittyviä asioita. Kyseisen aivovertailun toteutti tutkijaryhmä Edinburghin yliopistossa vertaillen yli 5000 naisen ja miehen aivokuvia keskenään. Tutkimuksen tultua päätökseen todettiin kuitenkin, että tulokset eivät osoita mitään selvää yhteyttä esimerkiksi anatomian ja käyttäytymisen välillä. Erot tulevat esiin vasta isossa aineistossa. Suurimmaksi osaksi naisten ja miesten aivot ovat samanlaiset.
Moni tuntuu kuitenkin hanakasti uskovan, että naisten ja miesten väliset eroavaisuudet kumpuavat nimenomaan biologiasta. Väitän kuitenkin, että vähintään yhtä suuri painoarvo sukupuoleen sidotun käyttäytymisen kehitykselle on myös ympäristöllä, kulttuurilla ja varhaislapsuuden kokemuksilla. Tästä syystä sillä on ihan valtava merkitys, että miten me tuotamme ja toistamme sukupuolta päivästä toiseen.

Kun itse jakaa elämänsä ja arkensa samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, tulee aika herkästi kiinnittäneeksi huomiota naisiin ja miehiin liitettyihin yleistyksiin ja oletuksiin - niin julkisessa keskustelussa, kuin myös lähipiirin arkisissa puheissa. Esimerkiksi tämänkaltaisiin:

"Kotona väärinkäsityksiä syntyy erilaisen ajattelutavan vuoksi esimerkiksi kotitöistä. Hämminkiä aiheuttaa erilainen hahmottaminen. Suoraviivaisemmat miehet eivät useinkaan hoksaa kiinnittää huomiota pikkuasioihin, joihin naisen silmä taas kiinnittyy." Yle.

Kerronkin teille tarinan voirasiasta, joka pääsi meidän perheessä oikein kunnon käsittelyyn kuluneella viikolla.

Istuimme iltapalalla koko perhe. Vaimoni tarttui voirasiaan ja otti käteensä voiveitsen rasian päältä, jossa veistä aina säilytämme, ja huokaisi. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta ja tunnistin huokauksen sävystä, että nyt jokin juttu on mennyt vaimoni elämässä mönkään. Minulla vaan ei ollut aiheesta vielä mitään hajua. Asiaa ei tarvinnut kysyä, vaimoni aloitti:

- Muru?

Äh. Olen tehnyt jotain.

- Tää voiveitsi. Sä et oo tainnut huomata tätä mun laittamaa teippiä tähän rasian reunaan.

Aivoissani surisi. Veitsi. Teippi. Rasia. Olin aivan pihalla. Tuijotin vaimoani ja yritin keskittyä, mutta en ymmärtänyt mitään hänen sanomastaan.

- Niin kato tää voirasia. Tän kannen yksi kulma on vähän erilainen kuin muut, siinä lukee "avataan tästä". Se avautuu helpoiten siitä. Mutta sä laitat tän voiveitsen aina just siihen kohtaan ja sit mun sormet on ihan voissa. Yritin merkitä veitsen oikean paikan teipillä, mutta sä et oo sitä huomannut.

Mistä hän oikein puhuu? Onko siinä kannessa muka joku merkitty kulma?

- Onko siinä kannessa muka joku merkitty kulma?
- No on, mä oon sanonut sulle tästä ennenkin.
- Okei. Anteeks. Sä olisit voinut sanoa jotain tosta teipistä.
- Niin olisin voinut joo.
- Mä en näe tommosia juttuja. Jos mä haluan voita, mä otan voirasian ja veitsen, käytän sitä voita ja laitan sen sit takaisin jääkaappiin. Mä en ajattele siinä mitään.
- Niin mä tiedän. Mut yritä muistaa, tässä on tää kulma.


Mietin asiaa jälkikäteen ja tuumin, että olenpa voirasioiden suhteen putkiaivo. Saatan olla suoraviivainen myös muissa asioissa, mutta monesti toimia myös täysin päinvastaisesti; takertua pikkujuttuihin ja pelkästään tunteella. Vaimoni myös, sekä että. Ja mitä enemmän mietin tuntemiani ihmisiä, miehiä ja naisia, sitä moniulotteisempia kaikki ovat.

Sukupuoleen tiukasti sidotut yleistykset eivät mielestäni tee oikeutta kenellekään. Ihmisen tapa toimia ja hahmottaa tätä maailmaa ei ole lähtöisin haarovälistä vaan monen eri prosessin lopputulema. Ennen kaikkea pohdin, että antaako putkiaivo-tippaleipä -jaottelu miehille edes mahdollisuutta oppia esimerkiksi metakotityötä tai naisille kykyä nähdä itsensä helposti johtotehtävissä? Tutkimusten mukaan ei*.

Olemme jokainen niin paljon enemmän. Yritetään muistaa se, kun puhumme sukupuolesta tai toteutamme sitä.

*Näkymätön näkyväksi. Metakotityön sisältö ja jakamisen tavat. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/228191/Luukinen_Sosiologia.pdf?sequence=2
Naiset ja johtajuus. https://www.jyu.fi/economics/naisjohtajuus/Naisjohtajuuden_tutkimus.htm

Lähetä kommentti

Designed by FlexyCreatives